Positiivisuutta luonnosta

Olen aina ollut pessimismiin taipuvainen ihminen. Keksin hetkessä kasan syitä miksi jokin aiottu on tuomittu epäonnistumaan jo ennen aloitusta. Onko siis ihmekään jos moni asia on jäänyt edes aloittamatta tai pienenkin vastoinkäymisen tullessa jätetty siihen. Olen myös kova stressaamaan ja epäsosiaalinen - mitä mahtavia luonteenpiirteitä! Paitsi että lomalla huomasin etten ehkä oikeasti olekaan. Pidin tänä vuonna kesäloman pidemmän kaavan mukaan ja jossain vaiheessa huomasin miten kaikki oli mukavaa ja oli kivaa tavata ihmisiä eikä ennen niin kovasti ärsyttäneet asiat ärsyttäneetkään enää. Ehkä olen vain aikojen saatossa päätynyt sellaiseen ärtymyksen kierteeseen että siitä on tullut tapa. Millainen ihminen voisin olla jos keskittyisinkin positiivisiin asioihin?

Haastoin siis itseni etsimään jokaiselta kävelylenkiltä jonkin minua ilahduttavan asian. Oli se sitten kaunis kivi, kukka tai pikku lintu. Jokin mikä hymyilyttää tai jota tekee mieli jäädä katselemaan. Nyt näin toisen viikon puolessa välissä alkaa jo sujua. Ensimmäisillä lenkeillä käytin kohtuuttomasti aikaa miettiäkseni voiko tavalliset kissankellot tienlaidassa olla se päivän positiivinen? Tai perhonen, jos saman lajin edustajia tulee vastaan koko ajan? Nyt jo odotan seuraava lenkkiä innolla, että mitähän siellä tulee vastaan. Ihan tutuilta lenkeiltäkin löytää ihan uusia juttuja kun avaa silmänsä ja katsoo.
Vaikka tämä on vain pieni yksittäinen asia päivässä, ehkä se on alku positiivisempaan elämään. Hitaasti, mutta varmasti, yksi kissankello kerrallaan.

Kävelyhaaste aloitettu 1.7.2019
10.7.2019 mennessä kävelty 54,8km/1000km

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viidesosa haasteesta suoritettu

Lomalla on aikaa nauttia ulkoilusta

Aivan onneton kävelyviikko